In their eyes shine stars of wisdom and courage to guide men to the heavens.
A star falls from the sky and into your hands
“He believed in magic, like a child, and in ghosts, like a peasant.” ― Laini Taylor
|
KTK-I Ch VVJ-II VWY-II VWY-C VH20-026-0054 welsh D, ori ruunikko (Aa Ee), 139cm syntynyt 05.11.2019 30 -vuotias Kasvattanut Hobbesknoll Cobs Omistaa Rushock Bog (VRL-09334) he B vaativa |
|
|
Hobbesknoll Ionawr WC rn 133cm |
ii. Arthur Mistmane WC m 134cm |
|
ie. Hobbesknoll Bychan WC rn 133cm |
|
|
Heart Of Beth WC m 134cm |
ei. Cadfael II WC vkk 134cm |
|
ee. Lillyhaze' Beth WC rn 131cm |
|
Statistiikka VVJ tasolla 8 / 7 |
Arvokilpailut ja cupit 25.03.2023 Keilakunkku 2. osakilpailu / vaativa ; 5/33 30.09.2022 VVJ Cup / vaativa ; 1/39 30.04.2022 VVJ Cup / vaativa ; 4/45 |
| 11.09.2026 | NJ | tuomaroi Jannica | BIS1 MVA-SERT |
| 25.03.2023 | NJ | tuomaroi Lissu T. | irtoSERT |
| 14.08.2022 | NJ | tuomaroi Lissu T. | irtoSERT |
| 01.01.2022 | NJ | tuomaroi Jannica | irtoSERT |
| 13.09.2022 | WD | t. | Neifion Apricot | KTK-II |
| 11.10.2022 | WD | o. | Benjen Lind | KTK-I |
| 03.10.2023 | WD | t. | Neifion Elfin | KTK-II KRJ-I VWY-II |
| 01.07.2026 | WD | o. | Neifion The Elf King | ei meriittejä |
Kilpailualue oli ehtinyt muuttua aamupäivän sateessa ruskeaksi liejuksi, mutta Moira MacLeodin mielialaan säällä ei näyttänyt olevan minkäänlaista vaikutusta. Nainen seisoi keskellä varikkoaluetta kirkuvan punainen sadetakki yllään, kahvimuki toisessa kädessä ja Bon ohjat toisessa, ja kävi parhaillaan vilkasta keskustelua täysin tuntemattoman kilpailijan kanssa.
Charlton palasi kärryjen luokse lähtölista kädessään.
“Finally! I was beginning to think you'd emigrated.”
“I was in the office.”
Bo seisoi Moiran vieressä tavalliseen tapaansa hieman ynseän näköisenä. Moira rapsutti sitä ohimennen sään vierestä jatkaessaan selostustaan siitä, kuinka radan toisen portin lähestyminen oli hänen mielestään “either bloody stupid or brilliantly evil”.
Charlton vilkaisi kelloa.
“We should get going.”
“Then off you go. He's been asleep for twenty minutes.”
Verryttelyssä Moiran lausahdus osoittautuikin melko osuvaksi. Ruunikko ravasi kyllä sinne minne pyydettiin, mutta ensimmäiset temponvaihdosyritykset tuottivat lähinnä tyytymättömiä hännän heilautuksia.
“Wake him up, Charlie!” Moira huusi aidan takaa. “You're not taking your grandmother to church!”
Charlton pyysi kerran terävämmin eteen. Bo pärskähti, ravasi muutaman askeleen huomattavasti ponnekkaammin ja nosti niskaansa.
“There he is!”
Toisella kierroksella ero alkoi jo näkyä. Askel piteni, takaosa alkoi työskennellä ja vakavailmeisen orin korvat kääntyivät viimein ympäristöstä Charltoniin. Moira seurasi hetken hiljaa – harvinainen tapahtuma itsessään – ja antoi sitten uusia komentoja jotka kaikuivat selkeinä kuulutuksenkin yli.
Ensimmäinen portti jäi taakse puhtaasti, samoin toinen. Bo taipui täsmällisesti, vaihtoi suuntaa ja kiihdytti suoralle aivan eri ponina kuin varttia aikaisemmin.
Moira levitti käsiään.
“Perfect! Now don't ruin him before the start.”
Kun lähtövuoro viimein tuli, ori ei enää näyttänyt erityisen kiinnostuneelta ihmisvilinästä. Se lähti radalle ryhdikkäänä ja terävänä, eikä Charlton joutunut ensimmäisen portin jälkeen juuri muistuttamaan tempon ylläpidosta. Maalin jälkeen Moiran riemunkiljahdus kuului todennäköisesti Lontooseen asti.
Niin Bo kuin ohjastajansakin kuitenkin palasivat varikolle tyypillisen vakavakasvoisina. Osakokeita oli vielä jäljellä kaksi eikä mikään ollut varmaa. Äkkiä ruunikko työnsi turpansa Charltonin takin rintamukseen samalla hetkellä, kun vieras kilpailija huikkasi onnittelunsa hyvästä radasta.
Moira huomasi eleen.
“Aww. He does love you.”
Charlton vilkaisi ponia.
“He only wants a treat.” Salaa miehen huulilla kuitenkin käväisi pieni hymy.
Meg oli hoitanut Rushock Bogin oritallia pian kolme viikkoa ennen kuin tajusi Bo-nimisen ruunikon welshin tehneen mitään eri tavalla.
Aamu oli valjennut harmaana ja märkänä, sellaisena kuin kaikki muutkin aamut Riddlestonissa sillä viikolla. Vesi valui vanhan tallin räystäiltä tasaisena norona ja avoimesta ovesta kantautui sisään sateen ropina sekä märän maan tuoksu. Kottikärryn rengas oli taas puolityhjä ja joku oli jättänyt rehuvaraston oven yöksi auki. Ionin loimi lojui keskellä käytävää.
Aamutallin ponit sen sijaan olivat täsmälleen siellä missä pitikin. Yksi kolisteli ruokakuppiaan, toinen kurkotti kaltereiden välistä vaatien osuuttaan aamupalasta. Bo seisoi omassa karsinassaan taaempana, kuten tavallisesti, ja seurasi Megiä tummien ripsiensä alta tämän kulkiessa käytävää pitkin.
Kolmessa viikossa he olivat löytäneet jonkinlaisen yhteisymmärryksen. Meg ei mennyt hakemaan Bota karsinan perältä eikä yrittänyt houkutella sitä luokseen. Hän tuli, teki työnsä ja lähti. Bo puolestaan oli lakannut suhtautumasta jokaiseen oven avaamiseen kuin isompaankin kriisiin.
Meg työnsi karsinan salvan syrjään ja kääntyi kurkottamaan heinät käytävältä. Kun hän käännähti takaisin, Bo olikin ovella.
“Morning, boy.”
Ori jäi siihen.
Meg laski heinät alas ja Bo kurotti varovasti turpansa hänen hihaansa. Lämmin hengitys tuntui takin läpi ennen kuin Meg työnsi pään sivummalle päästäkseen karsinaan.
“You're in my way.”
Bo väisti yhden askeleen. Ei sen enempää.
Aamutalli jatkui. Heinät jaettiin, kupit puhdistettiin ja ulkona sade rummutti edelleen tallin kattoa. Vasta myöhemmin, seistessään vesiletkun kanssa käytävän päässä ja katsellessaan saavin hitaasti täyttyvän, Meg pysähtyi kesken kaiken.
Bo ei ollut koskaan aikaisemmin ollut hänen tiellään.
Jatkossa se oli joka ikinen aamu, samoin kuin kottikärryn vajaa rengas, aukinainen rehuvaraston ovi sekä lattialla lojuva loimi.
Ja sade.